Maaperä ja pohjavesimuodostumat
Maaperä
Vantaanjoen vesistöalueen pinta-alasta merkittävä osa (39 %) on savi- ja silttikerrosten peittämä. Savikerrokset, joiden kokonaispaksuus on paikoitellen jopa useita kymmeniä metrejä, tasoittavat maankamaran muotoja kuten syviä jokilaaksoja. Vesistöalueen jokiuomat ovat pääasiassa muodostuneet kallioperän murroslaaksoihin. Tasaisia savialueita esiintyy erityisesti vesistöalueen keski- ja itäosassa (kuva 1).
Vesistöalueen pinta-alasta 25 %:lla on maalajina moreeni. Moreenimuodostumia (drumliineja, kumpu- ja reunamoreeneita) esiintyy runsaasti vesistöalueen pohjois- ja luoteisosassa. Reunamoreeniharjanteita on runsaasti I Salpausselän reunamuodostuman yhteydessä ja erityisesti Valkealammin, Hyvinkään-Jokelan ja Ridasjärven-Ohkolan alueilla.
Sora- ja hiekkamuodostumat peittävät 19 % vesistöalueen pinta-alasta. Alueen sora- ja hiekka-alueet ovat jäätikköjokien sulamisvesien lajittelemia ja kerrostamia pitkittäisharjumuodostumia sekä jäätikön reuna-alueelle kerrostuneita reunamuodostumia. Laaja-alaisin yhtenäinen sora- ja hiekkamuodostuma on I Salpausselän reunamuodostuma, johon liittyy myös deltoja ja harjuselänteitä.
Kallioalueet muodostavat 7 % vesistöalueen pinta-alasta. Kallioalueita, joilla irtomaakerroksia on ohuelti tai ne puuttuvat kokonaan, on eniten vesistöalueen pohjois- ja luoteisosassa. Kalliokohoumien ylärinteille on usein kerrostunut ohuita moreenikerroksia.
Kuva 1. Maaperä Vantaanjoen valuma-alueella.
Pohjavesi
Pohjavedeksi kutsutaan maanpinnan alaista vettä, joka käsittää kokonaan vedellä kyllästyneen osan maankamarasta. Antoisuudeltaan merkittävät pohjavesimuodostumat on rajattu pohjavesialueiksi. Arvio pohjavesialueella muodostuvasta pohjaveden määrästä perustuu alueen sadantaan, maaperän laatuun, pinnanmuotoihin sekä kasvipeitteeseen. Pohjavesialueiden määrittäminen ja luokitus perustuu mm. hydrogeologisiin tekijöihin ja pohjavesimuodostuman mahdolliseen vedenhankintakäyttöön. Vantaanjoen vesistöalueella on kaikkiaan 74 Suomen Ympäristökeskuksen kartoittamaa ja luokittelemaa pohjavesialuetta. Vedenhankinnan kannalta tärkeitä I-luokan pohjavesialueita vesistöalueella on 47. Loput ovat vedenhankintaan soveltuvia II-luokan pohjavesialueita. Alueella on myös E-luokituksen saaneita pohjavesialueita, joiden pohjavedestä muun lainsäädännön nojalla suojeltu merkittävä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (Kuva 2).
Pohjavesimuodostumat, joiden laadulle ihmistoiminnan epäillään aiheuttavan riskin, luokitellaan riskialueeksi. Riskialueeksi luokiteltu pohjavesialue voi olla kemiallisen tilan luokitukseltaan hyvä tai huono. Mikäli pohjaveden kemiallisen tilan arvioinnissa pohjaveden haitta-ainepitoisuuksien vuosikeskiarvo yhdessä tai useammassa havaintopaikassa ylittää pohjaveden kemialliselle tilalle asetetut ympäristönlaatunormit, ja mikäli selvityksen jälkeen kemiallisen tilan testeissä haitta-aineet ylittävät ympäristönlaatunormit, luokitellaan pohjavesimuodostuma kemialliselta tilaltaan huonoksi. Kemialliselta tilaltaan huonoksi luokitellulle pohjavesialueelle kirjataan suunniteltavat toimet tilan parantamiseksi ja pohjaveden laatua tarkkaillaan säännöllisesti. Pohjavesimuodostumat, joilla ei ole merkittävästi ihmistoimintaa tai joiden laadulle ihmistoiminnalla ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta luokitellaan kemialliselta tilaltaan hyväksi. Yhdistyksen toiminta-alueella on määrällisesti eniten huonossa kemiallisessa tilassa olevia pohjavesialueita toiminta-aluetta kohden verrattuna muihin vesiensuojeluyhdistyksiin (Kuva 3).
Kuva 2. Vantaanjoen valuma-alueella sijaitsevien pohjavesialueiden pohjavesiluokitus.
Kuva 3. Pohjavesialueiden kemiallinen tila Vantaanjoen valuma-alueella.
Vantaanjoen vesistöalueen merkittävimmät ja antoisuudeltaan suurimmat pohjavesialueet sijaitsevat I-Salpausselän reunamuodostumalla ja pitkittäisharjujaksoilla, jossa maaperä on sora- ja hiekkavaltaista. Osa Vantaanjoen valuma-alueen pohjavesimuodostumista on laajojen yhtenäisten ja paksujen savikerrosten peittämiä, mikä vaikuttaa pohjaveden esiintymiseen paineellisena. Pohjavesialueet voivat olla hydraulisessa vuorovaikutuksessa pintavesistöjen kanssa, jolloin pohjavettä voi purkautua järviin, jokiin tai jokiuomiin. Vantaanjoen vesistöalueella ei ole pitkiä hiekka- tai moreenimailla kulkevia jokiosuuksia, mutta paikoitellen uomat kulkevat sora- tai hiekkaselänteiden poikki, jotka ovat otollisia ympäristöjä myös pintaveden imeytymiselle osaksi pohjavettä. Vesistöalueella on yhteensä 29 jokiuoman läheisyydessä sijaitsevaa pohjavesialuetta, missä pohjavesimuodostuma on suoraan hydraulisessa yhteydessä Vantaanjoen jokiuomaan.
Lähteet
Geologian tutkimuskeskuksen Geokartta-karttapalvelu.
OIVA-Ympäristö- ja paikkatietopalvelu.
Uudenmaan liitto. 1997. Vantaanjoen kehittämisohjelma. Uudenmaan liiton julkaisuja B18.1997. 94 s. + liitteet.
Tikkanen, M. 1989. Geomorphology of the Vantaanjoki drainage basin, southern Finland. Fennia 167:1.
Tikkanen, M. 1991. Vantaanjoen valuma-alueen geomorfologia. Helsingin seutukaavaliiton julkaisuja C 26. 22 s.
