PFAS-hanke

Per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS) ovat synteettisesti valmistettuja orgaanisia aineita, joita on käytetty laaja-alaisesti sekä teollisuudessa että kuluttajatuotteissa. Erilaisia yhdisteitä on tuhansia, mutta perfluoratuista yhdisteistä PFOS ja PFOA on todettu ympäristössä äärimmäisen pysyviksi ”ikuisiksi kemikaaleiksi”. Polyfluoratut yhdisteet voivat hajota perfluoratuiksi yhdisteiksi. PFAS-yhdisteet aiheuttama ympäristön kemikalisoituminen on tunnistettu maailmalla uhaksi ja myös Suomessa PFAS-yhdisteitä koskeva tutkimustoiminta on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt.

Vantaanjoen vesistöalueella aloitettiin vuonna 2020 hanketyö PFAS-yhdisteiden esiintymisen kartoittamiseksi alueen pinta- ja pohjavesistä. Tulokset osoittivat PFAS-yhdisteiden levinneen laajalti vesistöalueella, ja paikoin haitallisen PFOS-yhdisteen pitoisuudet ovat korkeita vesistöalueen kaloissa. Vesiensuojeluyhdistys jatkaa eri hankkeissa saatujen tulosten pohjalta työtä PFAS-yhdisteiden vähentämiseksi ja poistamiseksi vesiluonnosta.

Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hankkeessa saatiin hyviä kokemuksia vanhan kaatopaikan suotovesien käsittelystä

Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hankkeessa Savion jätehuoltoalueella toteutetun PFAS-yhdisteiden poistokokeilun tulosten perusteella suodatusjärjestelmä poisti alkuvaiheessa kaikki PFAS-yhdisteet likaisesta suotovedestä. Suodatusmassan kapasiteetin heikennyttyä kokeen puolivälissä lyhytketjuisia PFAS-yhdisteitä alkoi tulla vähäisessä määrin läpi, mutta kaikkein haitallisimmiksi yhdisteiksi tiedettyjen osalta suodatusteho riitti poistamaan ne kokonaisuudessaan kokeen loppuun asti. Tulokset osoittavat, että käsittelyratkaisu on tehokas ja käyttökelpoinen. Tehokas puhdistus edellyttää kuitenkin huolellista mitoitusta ja säännöllistä ylläpitoa.

Nyt testatuilla, kaupallisesti saatavilla olevilla materiaaleilla voidaan toteuttaa tehokkaita ja skaalautuvia PFAS-poistoratkaisuja. Samalla tunnistettiin tarve lisätutkimukselle erityisesti lyhytketjuisten yhdisteiden poistamiseksi vedestä. Keskeinen jatkokysymys poistomenetelmästä riippumatta on PFAS-yhdisteillä kyllästyneen suodatusmateriaalin tai muun vastaavan jätemateriaalin, esim. hulevesialtaista poistettavan kasviaineksen, lopullisen hävittämisen käytännöistä – PFAS ongelman ratkaisussa olennaista olisi pystyä hävittämään tai regeneroimaan suodatusmateriaali tehokkaasti myös energiatehokkuus huomioiden.

Vuoden 2025 alussa voimaan tullut yhdyskuntajätevesidirektiivi tiukentaa yleisesti yhdyskuntien jätevesien puhdistusvaatimuksia ja jatkossa jätevesistä tulee poistaa myös mikroepäpuhtauksia. Jätevesien tarkkailua tulee tehostaa mm. PFAS-yhdisteiden osalta. Tällä hetkellä puhdistamoilla ei ole ratkaisuja niiden poistamiseksi. Tästä syystä on mahdollista, että puhdistusta tullaan kohdentamaan myös päästölähteisiin, kuten jätehuoltoalueille.

Hankkeessa selvitettiin myös PFAS-yhdisteiden levinneisyyttä jätehuoltoalueen ympäristön ojissa sekä pohjavesissä. Yhdisteiden pitoisuudet olivat hyvin korkeita jätehuoltoalueen pohjoispuolelta otetuissa näytteissä ja Rekolanojassa alueen vaikutusalueen alapuolella. Taustapisteisiin nähden jätehuoltoalueen vaikutuspiirissä olevissa vesinäytteissä havaittiin 10–50 kertaisia pitoisuuksia PFAS-yhdisteitä. Pohjavesinäytteissä erot olivat jopa satoja kertoja suurempia. Sadannalla huomattiin vaikutuksia eri näytepisteiden PFAS-pitoisuuksissa. Taustapisteissä PFAS-pitoisuudet kasvoivat lisääntyneen huuhtouman myötä, ja kuormituslähteellä pitoisuudet pienenivät laimenemisen seurauksena.

Hankkeen kenttäkokeen tuloksiin ja PFAS-yhdisteiden levinneisyyteen ja kulkeutumiseen jätehuoltoalueen ympäristössä voi tutustua hankkeen loppuraportissa (Julkaisu 98/2025).

Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hanke 2024-2025

Keravan ja Vantaan alueella sijaitsevan Rekolanojan osavaluma-alue on aikaisemmissa selvityksissä (VHVSY Julkaisu 89/2021 ja Raportti 19/2023) tunnistettu PFAS-yhdisteiden kuormittamaksi alueeksi. Yhdisteitä on löydetty sekä pinta- että pohjavesistä. Uudenmaan ELY-keskus myönsi Ikuisuuskemikaalit-hankkeelle avustusta, jonka avulla selvitetään PFAS-yhdisteiden levinneisyyttä Rekolanojan yläjuoksulla, alueen riskitoimijoiden hulevesien johtamisjärjestelyjä ja yhdisteiden kulkeutumisreittejä alueen pinta- ja pohjavesiin. Hankealueelta on tunnistettu vanha kaatopaikka yhdeksi PFAS-yhdisteiden päästölähteeksi. Tämän alueen vuotovesien puhdistamista kokeillaan PFAS-yhdisteitä pidättävällä laitteistolla. PFAS-yhdisteiden poistamisesta tekee haastavaa niiden monimuotoisuus. Jokaisella yhdisteellä on omat ainutlaatuiset ominaisuutensa. Tämän hankkeen kenttäkokeessa selvitetään mm. hiilipohjaisten ja synteettisten massojen kykyä poistaa yli 50 yhdisteitä. PFAS-yhdisteiden pidättymistä valittuihin adsorbentteihin tarkkaillaan ja laitteiston kapasiteettia seurataan syksyn ajan.

Tietoa PFAS-yhdisteiden poistamiseksi erilaisista vesistä tarvitaan, sillä nykyaikaisten jätteenkäsittelylaitosten vedet johdetaan jätevedenpuhdistamoille, joiden puhdistusprosessi on riittämätön PFAS-yhdisteiden poistoon. Uutta puhdistustekniikkaa tarvitaan sekä kuormituslähteille että puhdistamoille, jonne myös kuluttajien PFAS-kuorma kohdistuu.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry toteuttivat Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hanketta yhteistyössä Keravan ja Vantaan kaupungin sekä Engwater Oy:n kanssa.

Lisätietoa hankkeesta antavat vesiensuojeluyhdistyksestä Anu Oksanen, Harri Turtiainen ja Heli Vahtera (etunimi.sukunimi@vantaanjoki.fi)

Vaaralliset pintakäsittelyaineet vesissä 

PFAS- (per- ja polyfluorialkyyli) yhdisteet ovat ryhmä synteettisiä kemikaaleja, joita on käytetty kymmeniä vuosia kotitalouksissa ja teollisuudessa suojaamaan tekstiileitä, pakkauksia ja ruuanvalmistusastioita lialta ja kosteudelta. Teollisuudessa vettä ja rasvaa hylkiviä aineita on käytetty moniin tarkoituksiin, mm. metallien pinnoitukseen. Palosammutusvaahdot ovat olleet yksi aineen merkittävä käyttökohde.

PFAS-aineet ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa hiileen sitoutuneet vetyatomit on korvattu osittain tai kokonaan fluorilla. Nämä kemikaalit ovat hyvin pysyviä, eivätkä ne hajoa ympäristössä luonnollisesti. Eliöissä biokertyvät aineet sitoutuvat proteiineihin. Yhdisteiden käyttäytymisestä luonnossa on vielä puutteellisesti tietoa.

PFOS- ja PFOA -yhdisteet voivat päätyä ympäristöön niiden tuotannon tai näitä yhdisteitä sisältävien tuotteiden käytön seurauksena. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Haitalliset aineet Suomen vesissä havaittiin vuosina 2016-2017 otetuista näytteistä Vantaanjoen PFAS-pitoisuuksien olevan selvästi muita Suomen ja Ruotsin jokia suurempia.

Vantaanjoen ja Keravanjoen alajuoksuille PFAS-yhdisteitä on tullut Finavia Oyj lentoaseman paloharjoitusalueilta, joissa PFOS-aineen käyttö on lopetettu, kun aine asetettiin käyttökieltoon 2011. Pitkään ympäristössä pysyvän aineen esiintymistä on tarkkailtu Vantaanjoen yhteistarkkailussa. PFAS-aineita on havaittu myös Tuusulanjärveen laskevassa Loutinojassa ja Tuusulanjärven ahvenissa, joissa PFOS-pitoisuudet ovat ylittäneet ympäristölaatunormin. Se on ylittynyt myös Vanhankaupunginlahden ahvenissa.

PFAS-aineiden esiintyminen Vantaanjoen alueella

PFAS-yhdisteiden mahdollisia päästölähteitä ovat pilaantuneet alueet, paloharjoitusalueet, hulevedet ja pistemäiset päästölähteet, kuten yhdyskuntajätevedenpuhdistamot. Vesistövesien lisäksi aineet ovat saattaneet rikastua kaloihin ja kulkeutua pohjavesiin.

Toukokuussa 2020 alkanut hanke seurasi PFAS-yhdisteiden esiintymistä yhdyskuntajätevesissä ja hulevesissä Riihimäellä ja Hyvinkäällä sekä 12 virtavesihavaintopaikalla, joihin tulee valumavesiä mm. jäteasemilta ja pilaantuneilta mailta. Lisäksi tutkittiin, löytyykö PFAS-yhdisteitä pohjavesistä.

Kuva. Kartta havaintopaikoista

Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa PFAS-aineiden potentiaaliset päästölähteet vesistöalueella ja arvioida erityyppisten päästölähteiden suhteellinen merkitys vesistön kuormittajana. Tietoa tarvitaan, jotta voidaan suunnitella tarkoituksenmukaiset ja kustannustehokkaat toimet haitta-aineiden kuormituksen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi luonnosta. Tavoitteena on, että PFAS-aineet eivät estä Vantaanjoen hyvän tilan saavuttamista vuonna 2027. Lue Vantaanjoen PFAS-hankkeen tuloksista täältä.

Vantaanjoen PFAS-hanke sai jatkoa vuonna 2022, kun VHVSY sai rahoitusta PFAS-yhdisteiden selvitykseen laajemmin taajama-alueiden pohjavesissä Uudenmaan ELY-keskukselta ja K.H Renlundin säätiöltä. Tutkimusalueiksi valittiin aiempien tietojen perusteella Riihimäellä, Vantaanjoen yläjuoksulla, sijaitseva Herajoen pohjavesialue ja Vantaalla ja Keravalla sijaitseva Rekolanojan valuma-alue, joka on yhteydessä Koivukylän ja Valkealähteen pohjavesialueisiin. Lue hankkeen tuloksista täältä.