PFAS-yhdisteet

Per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS) ovat synteettisesti valmistettuja orgaanisia aineita, joita on käytetty laaja-alaisesti sekä teollisuudessa että kuluttajatuotteissa. Erilaisia yhdisteitä on tuhansia, mutta perfluoratuista yhdisteistä PFOS ja PFOA on todettu ympäristössä äärimmäisen pysyviksi ”ikuisiksi kemikaaleiksi”. Polyfluoratut yhdisteet voivat hajota perfluoratuiksi yhdisteiksi. PFAS-yhdisteet aiheuttama ympäristön kemikalisoituminen on tunnistettu maailmalla uhaksi ja myös Suomessa PFAS-yhdisteitä koskeva tutkimustoiminta on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt.

Vantaanjoen vesistöalueella aloitettiin vuonna 2020 hanketyö PFAS-yhdisteiden esiintymisen kartoittamiseksi alueen pinta- ja pohjavesistä. Tulokset osoittivat PFAS-yhdisteiden levinneen laajalti vesistöalueella, ja paikoin haitallisen PFOS-yhdisteen pitoisuudet ovat korkeita vesistöalueen kaloissa. Vesiensuojeluyhdistys jatkaa eri hankkeissa saatujen tulosten pohjalta työtä PFAS-yhdisteiden vähentämiseksi ja poistamiseksi vesiluonnosta. 

Hulevesien sisältämien haitta-aineiden riskit pohjavedelle – kulkeutuminen, hajoaminen ja riskien hallintakeinot (2025–2027)

Hulevesien nykykäsittely perustuu pitkälti hulevesien kulun hidastamiseen sekä niiden imeyttämiseen maaperään. Hulevesien hallinta on viime aikoina ollut laajan huomion kohteena mm. kuntien ympäristönsuojelun ja kaavoituksen piirissä. Hulevedet voivat sisältää merkittävästi erilaisia haitta-aineita, ja imeyttäminen erityisesti pohjavesialueilla voi siten muodostaa riskin pohjaveden laadulle.
Hankkeen tavoitteena on selvittää maankäytöltään ja hydrogeologialtaan erilaisilla pohjavesialueella esiintyvien haitta-aineiden pitoisuuksia pohjavesissä ja hulevesissä, sekä arvioida haitta-aineiden kulkeutumista ja muuttumista, ja niiden aiheuttamaa riskiä vedenottamoille. Tulosten perusteella esitetään suosituksia toimenpiteistä riskien pienentämiseksi. Selvitettäviä haitta-aineita ovat mm. PFAS-yhdisteet ja erityisiä riskejä tunnistettaessa myös muut haitta-aineet, kuten PAH-yhdisteet, raskasmetallit ja öljyhiilivedyt.

Hanke tuottaa uutta tietoa taajama-alueiden hulevesien laadusta ja siihen vaikuttavista seikoista. Hankkeen tulokset voivat olla merkittävässä roolissa vedentuotannon turvaamisessa rakennetuilla alueilla. PFAS-yhdisteiden kulkeutuminen pohjavesiin saadaan pitkällä aikavälillä vähenemään, kun uusia kulkeutumisreittejä tunnistetaan ja esitetään hallintakeinoja kulkeutumisen vähentämiseksi.

PFAS-kuormitus hallintaan -hanke (2025–2027)

Hankkeessa jatketaan ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hankkeesta saatujen oppien avulla Savion vanhan kaatopaikan suotovesien käsittelyä tavoitteena saada käsiteltäväksi koko Karhuntassunojan virtaama, johon yhdistyy myös runsaasti PFAS-pitoisia hulevesiä. Hankkeessa pyritään myös arvioimaan hulevesien sisältämien PFAS-yhdisteiden osuutta Karhuntassunojan kokonaiskuormassa virtaamamittausten avulla. Puhdistuksen vaikutuksia kaatopaikka-alueen alapuolisissa vesistöissä seurataan toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi. Keinoja tarvitaan PFAS-yhdisteiden saamiseksi pois kierrosta ennen niiden leviämistä mm. pääkaupunkiseudun 1,3 miljoonan ihmisen vararaakavesilähteenä toimivaan Vantaanjokeen. Hankkeessa jatketaan yhteistyötä Keravan kaupungin kanssa.

Suotovesien aiheuttamaa PFAS-kuormitusta mitataan rakentamalla suotovesille mittakaivo, josta virtaavan veden määrää seurataan ja pystytään laskemaan kaatopaikalta suotautuvien PFAS-yhdisteiden massa. Hulevesien osuutta Karhuntassunojan PFAS-kuormassa seurataan vastaavasti perustamalla virtaaman mittauspisteet hulevesien purkupisteille.

PFAS-yhdisteiden poistamiseksi suotovedestä kokonaisuudessaan varaudutaan aiempaan hankkeeseen verrattuna huomattavasti suurempaan puhdistuskapasiteettiin käyttäen samankaltaisia suodatusmassoja kuin aiemmin. Puhdistuskapasiteetti optimoidaan virtaamatietojen avulla. Päättyneessä hankkeessa huomattiin suodatukseen tulevan veden sisältämän runsaan orgaanisen aineksen aiheuttavan tukoksia laitteistossa ja parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi todettiin esikäsittelyn olevan tarpeen. Alkavassa hankkeessa pyritään suorittamaan vedelle esikäsittely, jossa orgaanista ainesta hajotetaan ja laskeutetaan ennen PFAS-poistovaihetta.

Hanke saa rahoitusta Uudenmaan ELY-keskukselta Vesiensuojelun tehostamisohjelman ja Vesien- ja merenhoidon sekä vesistötoimenpiteiden edistämiseksi suunnatuista varoista.

Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hankkeessa (2024–2025) saatiin hyviä kokemuksia vanhan kaatopaikan suotovesien käsittelystä

Keravan ja Vantaan alueella sijaitsevan Rekolanojan osavaluma-alue on aikaisemmissa selvityksissä (VHVSY Julkaisu 89/2021 ja Raportti 19/2023) tunnistettu PFAS-yhdisteiden kuormittamaksi alueeksi. Yhdisteitä on löydetty sekä pinta- että pohjavesistä. Uudenmaan ELY-keskus myönsi Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta-hankkeelle avustusta, jossa selvitettiin tarkemmin PFAS-yhdisteiden levinneisyyttä Rekolanojan yläjuoksulla ja yhdisteiden kulkeutumisreittejä alueen pinta- ja pohjavesiin. Hankealueella sijaitseva Savion suljettu kaatopaikka on tunnistettu yhdeksi PFAS-yhdisteiden päästölähteeksi. Kaatopaikalta purkautuvien vesien puhdistamista kokeiltiin PFAS-yhdisteitä pidättävällä laitteistolla. Hankkeen koejärjestelyssä selvitettiin kaupallisesti saatavilla olevien, aktiivihiileen ja modifioituun mineraaliainekseen perustuvien, massojen kykyä poistaa PFAS-yhdisteitä kesäkaudella 2024.

Poistokokeilun tulosten perusteella suodatusjärjestelmä toimi erinomaisesti varsinkin ensimmäisinä viikkoina, poistaen kaikki PFAS-yhdisteet likaisesta suotovedestä. Suodatusmassan kapasiteetin heikennyttyä kokeen puolivälissä lyhytketjuisia PFAS-yhdisteitä alkoi tulla vähäisessä määrin läpi, mutta kaikkein haitallisimmiksi yhdisteiksi tiedettyjen osalta suodatusteho riitti poistamaan ne kokonaisuudessaan kokeen loppuun asti. Tulokset osoittivat käsittelyratkaisun olleen tehokas ja käyttökelpoinen. Haastavan vesimatriisin puhdistus edellyttää kuitenkin huolellista mitoitusta ja säännöllistä ylläpitoa.

Nyt testatuilla materiaaleilla voidaan toteuttaa tehokkaita ja skaalautuvia PFAS-poistoratkaisuja. Hankkeessa tunnistettiin tarve lisätutkimukselle erityisesti lyhytketjuisten yhdisteiden poistamiseksi vedestä. Keskeinen jatkokysymys poistomenetelmästä riippumatta on PFAS-yhdisteillä kyllästyneen suodatusmateriaalin tai muun vastaavan jätemateriaalin, esim. hulevesialtaista poistettavan kasviaineksen, lopullisen hävittämisen käytännöistä – PFAS ongelman ratkaisussa olennaista olisi pystyä hävittämään tai regeneroimaan suodatusmateriaali myös energiatehokkuus huomioiden.

Vuoden 2025 alussa voimaan tullut yhdyskuntajätevesidirektiivi tiukentaa yleisesti yhdyskuntien jätevesien puhdistusvaatimuksia ja jatkossa jätevesistä tulee poistaa myös mikroepäpuhtauksia. Jätevesien tarkkailua tulee tehostaa mm. PFAS-yhdisteiden osalta. Tällä hetkellä puhdistamoilla ei ole ratkaisuja niiden poistamiseksi. Tästä syystä on mahdollista, että puhdistusta tullaan kohdentamaan myös päästölähteisiin, kuten jätehuoltoalueille.

Hankkeessa selvitettiin myös PFAS-yhdisteiden levinneisyyttä jätehuoltoalueen ympäristön ojissa sekä pohjavesissä. Yhdisteiden pitoisuudet olivat hyvin korkeita jätehuoltoalueen pohjoispuolelta otetuissa näytteissä ja Rekolanojassa alueen vaikutusalueen alapuolella. Taustapisteisiin nähden jätehuoltoalueen vaikutuspiirissä olevissa vesinäytteissä havaittiin 10–50 kertaisia pitoisuuksia PFAS-yhdisteitä. Pohjavesinäytteissä erot olivat jopa satoja kertoja suurempia. Sadannalla huomattiin vaikutuksia eri näytepisteiden PFAS-pitoisuuksissa. Taustapisteissä PFAS-pitoisuudet kasvoivat lisääntyneen huuhtouman myötä, ja kuormituslähteellä pitoisuudet pienenivät laimenemisen seurauksena.

Hankkeen kenttäkokeen tuloksiin ja PFAS-yhdisteiden levinneisyyteen ja kulkeutumiseen jätehuoltoalueen ympäristössä voi tutustua hankkeen loppuraportissa (Julkaisu 98/2025).

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry toteuttivat Ikuisuuskemikaalit pois kierrosta -hanketta yhteistyössä Keravan ja Vantaan kaupungin sekä Engwater Oy:n kanssa.

Lisätietoa hankkeesta antavat vesiensuojeluyhdistyksestä Anu Oksanen, Harri Turtiainen ja Heli Vahtera (etunimi.sukunimi@vantaanjoki.fi)

PFAS-aineiden esiintyminen Vantaanjoen alueella

PFOS- ja PFOA -yhdisteet voivat päätyä ympäristöön niiden tuotannon tai näitä yhdisteitä sisältävien tuotteiden käytön seurauksena. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Haitalliset aineet Suomen vesissä havaittiin vuosina 2016–2017 otetuista näytteistä Vantaanjoen PFAS-pitoisuuksien olevan selvästi muita Suomen ja Ruotsin jokia suurempia.

Vantaanjoen ja Keravanjoen alajuoksuille PFAS-yhdisteitä on tullut Finavia Oyj lentoaseman paloharjoitusalueilta, joissa PFOS-aineen käyttö on lopetettu, kun aine asetettiin käyttökieltoon 2011. Pitkään ympäristössä pysyvän aineen esiintymistä on tarkkailtu Vantaanjoen yhteistarkkailussa. PFAS-aineita on havaittu myös Tuusulanjärveen laskevassa Loutinojassa ja Tuusulanjärven ahvenissa, joissa PFOS-pitoisuudet ovat ylittäneet ympäristölaatunormin. Se on ylittynyt myös Vanhankaupunginlahden ahvenissa.

PFAS-yhdisteiden mahdollisia päästölähteitä ovat pilaantuneet alueet, paloharjoitusalueet, hulevedet ja pistemäiset päästölähteet, kuten yhdyskuntajätevedenpuhdistamot. Vesistövesien lisäksi aineet ovat saattaneet rikastua kaloihin ja kulkeutua pohjavesiin.

Toukokuussa 2020 alkanut Vantaanjoen PFAS-hanke seurasi PFAS-yhdisteiden esiintymistä yhdyskuntajätevesissä ja hulevesissä Riihimäellä ja Hyvinkäällä sekä 12 virtavesihavaintopaikalla, joihin tulee valumavesiä mm. jäteasemilta ja pilaantuneilta mailta. Lisäksi tutkittiin, löytyykö PFAS-yhdisteitä pohjavesistä.

Kuva. PFAS-yhdisteiden ominaiskuormitukset vuoden 2021 helmi- ja maaliskuun näytteenotossa mukana olleilla osavaluma-alueilla.

Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa PFAS-aineiden potentiaaliset päästölähteet vesistöalueella ja arvioida erityyppisten päästölähteiden suhteellinen merkitys vesistön kuormittajana. Tietoa tarvitaan, jotta voidaan suunnitella tarkoituksenmukaiset ja kustannustehokkaat toimet haitta-aineiden kuormituksen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi luonnosta. Tavoitteena on, että PFAS-aineet eivät estä Vantaanjoen hyvän tilan saavuttamista vuonna 2027. Lue Vantaanjoen PFAS-hankkeen tuloksista täältä.

Vantaanjoen PFAS-hanke sai jatkoa vuonna 2022, kun VHVSY sai rahoitusta PFAS-yhdisteiden selvitykseen laajemmin taajama-alueiden pohjavesissä Uudenmaan ELY-keskukselta ja K.H Renlundin säätiöltä. Tutkimusalueiksi valittiin aiempien tietojen perusteella Riihimäellä, Vantaanjoen yläjuoksulla, sijaitseva Herajoen pohjavesialue ja Vantaalla ja Keravalla sijaitseva Rekolanojan valuma-alue, joka on yhteydessä Koivukylän ja Valkealähteen pohjavesialueisiin. Pohjavesinäytteistä 87 %:ssa havaittiin vähintään yhtä PFAS-yhdistettä ja alueelliset erot olivat huomattavia. Lue hankkeen tuloksista täältä.