PFAS-hanke
Vaaralliset pintakäsittelyaineet vesissä
PFAS- (per- ja polyfluorialkyyli) yhdisteet ovat ryhmä synteettisiä kemikaaleja, joita on käytetty kymmeniä vuosia kotitalouksissa ja teollisuudessa suojaamaan tekstiileitä, pakkauksia ja ruuanvalmistusastioita lialta ja kosteudelta. Teollisuudessa vettä ja rasvaa hylkiviä aineita on käytetty moniin tarkoituksiin, mm. metallien pinnoitukseen. Palosammutusvaahdot ovat olleet yksi aineen merkittävä käyttökohde.
PFAS-aineet ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa hiileen sitoutuneet vetyatomit on korvattu osittain tai kokonaan fluorilla. Nämä kemikaalit ovat hyvin pysyviä, eivätkä ne hajoa ympäristössä luonnollisesti. Eliöissä biokertyvät aineet sitoutuvat proteiineihin. Yhdisteiden käyttäytymisestä luonnossa on vielä puutteellisesti tietoa.
PFOS- ja PFOA -yhdisteet voivat päätyä ympäristöön niiden tuotannon tai näitä yhdisteitä sisältävien tuotteiden käytön seurauksena. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Haitalliset aineet Suomen vesissä havaittiin vuosina 2016-2017 otetuista näytteistä Vantaanjoen PFAS-pitoisuuksien olevan selvästi muita Suomen ja Ruotsin jokia suurempia.
Vantaanjoen ja Keravanjoen alajuoksuille PFAS-yhdisteitä on tullut Finavia Oyj lentoaseman paloharjoitusalueilta, joissa PFOS-aineen käyttö on lopetettu, kun aine asetettiin käyttökieltoon 2011. Pitkään ympäristössä pysyvän aineen esiintymistä on tarkkailtu Vantaanjoen yhteistarkkailussa. PFAS-aineita on havaittu myös Tuusulanjärveen laskevassa Loutinojassa ja Tuusulanjärven ahvenissa, joissa PFOS-pitoisuudet ovat ylittäneet ympäristölaatunormin. Se on ylittynyt myös Vanhankaupunginlahden ahvenissa.
PFAS-aineiden esiintyminen Vantaanjoen alueella
PFAS-yhdisteiden mahdollisia päästölähteitä ovat pilaantuneet alueet, paloharjoitusalueet, hulevedet ja pistemäiset päästölähteet, kuten yhdyskuntajätevedenpuhdistamot. Vesistövesien lisäksi aineet ovat saattaneet rikastua kaloihin ja kulkeutua pohjavesiin.
Toukokuussa 2020 alkanut hanke seurasi PFAS-yhdisteiden esiintymistä yhdyskuntajätevesissä ja hulevesissä Riihimäellä ja Hyvinkäällä sekä 12 virtavesihavaintopaikalla, joihin tulee valumavesiä mm. jäteasemilta ja pilaantuneilta mailta. Lisäksi tutkittiin, löytyykö PFAS-yhdisteitä pohjavesistä.
Kuva. Kartta havaintopaikoista
Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa PFAS-aineiden potentiaaliset päästölähteet vesistöalueella ja arvioida erityyppisten päästölähteiden suhteellinen merkitys vesistön kuormittajana. Tietoa tarvitaan, jotta voidaan suunnitella tarkoituksenmukaiset ja kustannustehokkaat toimet haitta-aineiden kuormituksen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi luonnosta. Tavoitteena on, että PFAS-aineet eivät estä Vantaanjoen hyvän tilan saavuttamista vuonna 2027.
PFAS-hankkeen loppuraportti on valmistunut!
Tutustu raporttiin täällä
Tuloksia kaupunkivesien haitallisten aineiden vähentämisen -hankkeista:
29.10.2021 järjestetyssä Kaupunkivesien haitalliset aineet- webinaarissa esiteltiin tuloksia Vantaanjoen PFAS-hankkeesta, SourceTrack –hankkeesta sekä Uudet haitalliset aineet suomalaisilla jätevedenpuhdistamoilla -hankkeesta. Katso webinaarin esitykset täältä.
Tietoa yhdisteistä
Ryhmän PFAS-yhdisteistä perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS) on EU:n Vesipuitedirektiivin (2013/39/EU) prioriteettiaine ja Tukholman yleissopimuksen rajoittama yhdiste, jonka käyttö on nykyisin voimakkaasti rajoitettua. Myös perfluorioktaanihapon (PFOA) käyttöä on rajoitettu EU:n REACH-asetuksessa (1907/2006) vuodesta 2020 alkaen, mutta muita PFAS-yhdisteitä saa yhä käyttää rajoituksetta.
Vesipuitedirektiivissä on asetettu eliöstön suojaksi ympäristölaatunormeja. PFOS-yhdisteelle suoja-arvot ovat sekä kalalle että vesipitoisuudelle. Sisävesissä ahvenelle asetettu PFOS laatunormi (EQS) on 9,1 µg/kg. Osa EU:n jäsenmaista mittaa yksinomaan PFOS-aineen vesipitoisuuksia. Myös Vantaanjoella on tähän asti seurattu vain vesipitoisuuksia.
Direktiivissä on PFOS:n haitattoman vesipitoisuuden vuosikeskiarvon arvioitu olevan sisävesille 0,65 ng/l ja merivedelle 0,13 ng/l. Lyhytaikaisessa kuormitustilanteessa sallittu enimmäispitoisuus on sisävesissä 36 µg/l ja merivedessä 7,2 µg/l.